Risto Mäkelä

Risto Väinö Kalevi Mäkelä (14. tammikuuta 1924 Raahe – 19. maaliskuuta 1992 Helsinki) oli suomalainen näyttelijä. Mäkelän elokuvauran merkittävimmät roolit ajoittuvat 1960-luvun alkupuolelle. Mäkelä näytteli vuodesta 1945 alkaen teatterissa. Hän tuli tunnetuksi Pyynikin kesäteatterista, jossa hän näytteli jo 1940-luvulla, paljon ennen elokuvauransa alkua. Siellä hänen bravuuriroolejaan oli 1960-luvun keskivälillä Tuntemattoman sotilaan eversti Karjula. Mäkelä näytteli Porin ja Tampereen teattereissa, Helsingin Kansanteatteri-Työväenteatterissa ja Suomen Kansallisteatterissa sekä hän vieraili useasti Radioteatterissa. Mäkelän ensimmäinen elokuvarooli oli Matti Kassilan ohjaamassa elokuvassa Komisario Palmun erehdys (1960). Hän tuli tunnetuksi esittäessään pikkukonna Villeä Aarne Tarkaksen elokuvissa Opettajatar seikkailee (1960), Oksat pois... (1961) ja Turkasen tenava! (1963). Ainoat pääroolinsa Mäkelä näytteli draamassa Me (1961) sekä Aarne Tarkaksen mustalla huumorilla maustetussa jännityselokuvassa Hän varasti elämän (1962). Hänet muistetaan kuitenkin parhaiten sivurooleistaan, kuten saarnaaja Mustapään roolista elokuvassa Kaasua, komisario Palmu! (1961), vanhana Turkin sodan veteraanina Metsäpirtin Tanelina elokuvassa Pikku suorasuu (1962) ja Yrjö Granberg -nimisenä roistona elokuvassa Aatamin puvussa... ja vähän Eevankin (1971). Hänet tunnettiin sujuvasta lauluäänestään, joka kuului monessa elokuvassa, esimerkiksi elokuvissa Miljoonavaillinki (1961) sekä Akseli ja Elina (1970). Mäkelä esiintyi lisäksi useassa TV-sarjassa sekä lyhyt- ja mainoselokuvissa. Hän oli myös arvostettu lausuja. Mäkelän poika Martti Mäkelä on jatkanut isänsä näyttelijäperinnettä. Myös Mäkelän vaimo oli näyttelijä, lausuntataiteilija Ritva Ahonen. Samasta sukunimestään huolimatta Risto Mäkelä ja näyttelijä Toivo Mäkelä eivät olleet sukua toisilleen. Risto Mäkelä sai Pro Finlandia -mitalin vuonna 1990. Hän kuoli keväällä 1992 lyhyen sairauden jälkeen 68 vuoden iässä.