Tom Pöysti

Tom Erik Pöysti (s. 14. toukokuuta 1954 Helsinki) on suomalainen näyttelijä, ääninäyttelijä ja puhuja-kouluttaja-sparraaja-valmentaja. Näyttelijäperheen vesan – Lasse Pöystin ja Birgitta Ulfssonin pojan – oma näyttelijänura käynnistyi varsinaisesti Teatterikorkeakoulussa vuonna 1975. Seuraavat kymmenen vuotta kuluivat teatteri-, elokuva-, televisio- ja radioproduktioissa, pääasiassa kevyissä tai koomisissa rooleissa. Pöysti oli tosin näytellyt ensimmäisen elokuvaroolinsa jo 11-vuotiaana televisioelokuvassa Osteri ja helmi vuonna 1965. Pöysti näytteli television viihdesarjoissa, elokuvissa, Uudessa Iloisessa Teatterissa ja myös musikaaleissa (Cats ja Pieni kauhukauppa) sekä Vääpeli Körmy -elokuvien vänrikki "Nappulana" oik. Pienimäki. Vuonna 1985 julkisuuteen ja näyttelijäntyöhön väsähtänyt Pöysti lähti kiertämään maapalloa. Esiintyjäksi hän palasi 1990-luvun alussa. Vuonna 1995 Pöysti perusti kollegoidensa kanssa Komediateatteri Arenan Helsingin Hakaniemeen. Henkisesti jälkeenjääneen rikollisen rooli Åke Lindmanin elokuvassa Harjunpää ja kiusantekijät (1993) sekä traagisen pankkiryöstäjän rooli Lauri Törhösen elokuvassa Mannen utan ansikte (1995) toivat yleisön eteen vakavamman Pöystin. Viimeisessä teatteriroolissaan (2000), Samuel Beckettin "Huomenna hän tulee" -tragikomediassa, hän näytteli ensimmäisen ja samalla ainoan kerran isänsä Lasse Pöystin kanssa. Tämän jälkeen Pöystiä ei ole juurikaan televisiossa eikä teattereissa nähty, mutta ääninäyttelijänä häntä on tämänkin jälkeen vielä kuultu, muun muassa elokuvissa Röllin sydän, Nemoa etsimässä ja Lehmäjengi.